Tänään on perjantai. Mietin päivällä mielessäni, että tänään voisin nähdä kavereita, pelailla vähän biljardia ja ottaa vähän rennommin. Nyt pelkkä saunakin tuntuu kaukaiselta ajatukselta.Olen aivan kuoleman väsynyt. Kahtena tai kolmena päivänä olen joutunut ottamaan kunnon päikkäritkin mutta mikään määrä unta tai kahvia ei tunnu olevan kylliksi. Muistan nyt liian elävästi miltä fyysinen väsymys tuntuu ja sitä tunnetta en todellakaan ole kaivannut pitkään aikaan. En ole varma mitkä kaikki asiat ovat väsymykseni takana mutta labroissa ilmeni viittausta kilpirauhasen vajaatoimintaan, ei mitään sen suurempaa tai varmempaa mutta riittää minulle pistää syitä edes jonkun ulkopuolisen asian piikkiin. Kerrankin.
Kyllä näihin pariin päivään on mahtunut hitusen aurinkoakin. Kävi ilmi, että keskiviikkona kun avauduin pomolleni tunnoistani työpaikan suhteen, hänen mielensä muuttuikin positiivisesti. Aiemmin johtoporras oli ilmeisesti ollut eri mieltä haluaisivatko he pitää minut töissä sopimukseni päätyttyä maaliskuun puolessa välissä, ja koska kompromisseja ei voinut tehdä, he olisivat päätyneet lopullisesti sopimuksen purkamiseen. Nyt kuitenkin kävi niin, että olin tajuamattani tehnyt hyvin ja on myönnettävä tuntevani hieman tervettä ylpeyttä itsestäni. Tämä on kaikkien aikojen pisin työsuhteeni, jonka pituudeksi siis kesällä tulee kokonaiset 9 kuukautta, hyvä minä!
Ruokalistastani en ole pitänyt kiinni minkään muun kuin aamukahvin kohdalla mutta yritän nyt kuitenkin saada joka päivä jotain fiksua syötyä. Kuka tahansa maalaisjärkeään käyttävä ihminen voisi nyt mulkaista minua ja tiuskaista, että syytä olisikin ottaa itseään niskasta kiinni kun töistäkin tulee luistettua, onhan säännöllinen ruoka- ja päivärytmi arjen a ja o. On kuitenkin yllättävän hankalaa etsiä itsestään yhtäkkiä uusia puolia ja yrittää muuttaa koko elämänsä perustuksia yhdellä kertaa. Jos vaikka paneudun nukkumiseen nyt ensin.
Hyvää yötä itse kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti