Kesäaika alkaa

Loman viimeinen päivä koitti tänään melko tukkoisissa merkeissä. Harmillista niin, sillä olen ottanut sunnuntai-ispiraation jo osaksi elämääni. Sängyssä aamulla maatessani mietin mitä kaikkea kivaa sitä voisi tehdä mutta telkkariinhan se jumittui. Ei edes jalkeilla jaksa olla kun nokka joko vuotaa solkenaan tai salpaa hengityksen kokonaan.

Mieliala ehti kuitenkin monen monituista päivää olla korkealla. Käytännössä se toimi niin, että elin hetki hetkeltä ja jos jokin tarttuva ajatus meinasi tulla mieleen, ajoin sen pois tyynellä välinpitämättömyydellä. Tiistain jälkeen en ole siis juuri mitään ajatellut, enkä sen vuoksi ole blogiinkaan kirjoittanut. Ajatuksettomuus on ansaittu lepotila, joka tosin nyt alkaa palailla entiselleen. Toki koetan pitää opit mielessä ja olla yhäkin miettimättä liian tarttuvia, siis vakavaksi vetäviä asioita mutta katsoo nyt.

Kaverin synttärit jatkuivat perjantaista lauantaihin hyvissä merkeissä. Läpi yön, ihmisten kasvot vain muuttuivat. Olivatpa he täällä meilläkin iltaa istumassa, mikä oli jälleen pieni piristys tavalliseen arkeen.

Jostain silti kumpuaa hermojen kiristys. Se jo itsessään turhauttaa kun viikko alkoi niin lupaavasti.

Hengitä, hengitä. Lakkaa ajattelemasta. Lakkaa tuntemasta. Lakkaa nyt hyvä tyttö vatvomasta näitä  tuikitavallisia olotiloja.